Kategoriat
Näytelmät

Tulossa Aleksis Kiven Lea 5.1.2021

Kristy tuo näyttämölle Aleksis Kiven näytelmän  ”Lea” Timo Kankaisen dramatisoimana. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen näytelmä ja sen ilmaisu on kiinnostava ja värikäs. Näytelmässä on kerrottu kuvitteellisesti tullimies Sakkeuksen tarina, johon liittyy hänen tyttärensä Lean kohtalo ja toiminta. ”Lean” ensi-ilta on Lean päivänä. Tervetuloa!

ti 5.1. ensi-ilta klo 19
la 9.1. klo 18
la 16.1. klo 14
su 17.1. klo 14
pe 22.1. klo 19
la 23.1. klo 18
la 30.1. klo 14
su 31.1. klo 14
pe 5.2. klo19
la 6.2. klo 18
pe 12.2. klo 19
su 14.2. klo 14

Ohjaaja: Timo Kankainen
Lea: Kati Laaksoharju
Sakeus: Kimmo Rantanen
Joas: Petri Portti
Aram: Tarmo Kalmari
Ruben: Jaakko Pihlajamäki
Nuori mies: Mikael Uusitalo
Rakel: Anni Siikaniemi
Ester: Elina Koski
Judith: Roosa Mustikkamaa
Mirjam: Anni Vehkaoja
Hannah: Katriina Sahlberg

Kategoriat
Näytelmät

Luther 2017

Kahdestoista näytelmä, Ensi-ilta 31.10.2017

Kuopion piispa Jari Jolkkonen on todennut ”Martti Luther ja hänen perintönsä ovat kristikunnan yhteistä omaisuutta. Reformaation merkkivuosi haastaa suomalaisia pohtimaan, mistä luterilaisessa uskonpuhdistuksessa oli kysymys ja mikä on sen pysyvä merkitys nyt ja tulevaisuudessa.”

Me Kristyläiset haluamme liittyä tähän merkkivuoden yhteiseen pohdiskeluun valmistamalla teesien naulaamisen merkkipäivänä 31.10.2017 ensi-iltaan valmistuvan Harri Raittiin kirjoittaman ja allekirjoittaneen Kristylle sovittaman näytelmän LUTHER.
Tämän esityksen kautta Kristy on osaltaan mukana reformaatiota juhlistavassa maailmanlaajuisessa tapahtumassa.

”Vastakkainasettelusta yhteyteen”

Vuonna 2013 luterilaisten ja katolilaisten julkaiseman yhteisen asiakirjan mukaan katolilaiset iloitsevat yhdessä luterilaisten kanssa siitä, että uskonpuhdistus asetti ilosanoman Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa kirkon julistuksen ja toiminnan keskipisteeksi. Luterilaiset puolestaan ilmaisevat surunsa siitä, että reformaatio johti kirkon näkyvän ykseyden särkymiseen, mikä ei ollut kenenkään tarkoitus. Siksi riemuvuoden sijasta puhutaan nöyremmin merkkivuodesta.”
Voimme olla vakuuttuneita, että Martti Lutherin kuuluisimman virren ”Jumala ompi linnamme” laulavan sydämen tunteiden riemu, lohtu usko ja armon runsaus täyttävät kirkot holvistoineen kuluvana vuonna ympäri maailman. Virsi soi sydämen tasolla täyteläisempänä ja runsaampana kuin konsaan ennen. Myös Seinäjoen Nuorisotalon holvit vahvistetaan ja valetaan syksyllä tämän jylhän virren sanomalla ja sävelillä lähes kahdenkymmenen näyttelijän ja kuorolaisen matkalla erääseen historialliseen tapahtumaan.

Parikymmentä henkilöä näyttämöllä.

Välillä oman isänsäkin hyväksyntää tavoitellen Luther kamppailee syvissä synnintunnoissa kohdaten lopulta tornikokemuksensa riemussa Jumalan täydellisen armon, lohdun ja pelastusvarmuuden. Karheasti, mutta vilpittömästi Jumalan armollisuutta etsivää Martti Lutheria näyttelee Tarmo Kalmari. Kuluvana vuonna Kalmari näyttäytyy pääosassa Pariisin elokuvajuhlille valitussa , Tomi Saarijärven ohjaamassa elokuvassa Hukkakaurat.

Luther näytelmässä ovat mukana myös mm. Anni Siikaniemi, Elina Kalliovalkama, Maiju Vainionpää, Risto-Pekka Alhainen, Jaakko Pihlajamäki, Kimmo Rantanen, Petri Portti, Timo Kankainen, Mikko Jouppi, Hannu Malkamäki. Kristyn näyttelijäkunnan olen oppinut tuntemaan hyvinkin ”ekumeenisena” sillä näyttelijäkunta koostuu monen kirkkokunnan jäsenistä. Koen LUTHER- näytelmän asettuvan seurueen hengelliseen pyrkimykseen löytää ja tutustua toinen toisemme toisistamme huolimatta. Kristyläiset haluavat lähestyä yleisöään Jumalan armoon ja Jeesuksen uhrilahjaan luottaen.

Ohjaaja Timo Kankainen

(Lähteet Jari Jolkkonen: REFORMAATION tarina 2017)

Näyttelijät

Martti Luther: Tarmo Kalmari

Katariina von Bora: Maiju Vainonpää

Johannes Bugenhagen: Risto-Pekka Alhainen

Walburga Bugenhagen: Anni Siikaniemi

Lucas Cranach: Hannu Malkamäki

Barbara Brengebier: Elina Kalliovalkama

Paavi: Jaakko Pihlajamäki

Pyhä Pietari: Mikko Jouppi

Munkkiveli Frans: Petri Portti

Munkki Tetzel: Kimmo Rantanen

Johannes Eck, Keisari Kaarle V: Timo Kankainen

Kuorolaisia: Maija Haapakoski, Katariina Saarela, Tuula Koskimies-Hautaniemi, Katriina Sahlberg, Eija-Tuulikki Toikka

Kategoriat
Näytelmät

Tangolaulaja 2015

Yhdestoista näytelmä – Esitetty vuonna 2015

Tervetuloa Kristyn vaihtoehtoiseen tangofinaaliin. La Cunbarcitan ja Tulisuudelman sävelten maailmaan. Yli kaksikymmentä vuotta, aluksi urheilutalolla sittemmin Seinäjoen Areenalla on valittu tangokuninkaallisia. Kaupunkimme on kasvanut television kautta valtakunnalliseksi tangokaupungiksi. Rock kaupungin status Seinäjoella on ollut jo vuosikymmenet. Nyt tangofinaalin tutut sävelet täyttävät myös nuorisokeskuksen, joka saa oman tangokuninkaallisensa Niilo Puustin.

Kristyläisen Pihlajamäen Jaakon fiktiivinen tangolaulaja on kuitenkin häviäjän, Harri Hangan tarina. Kristyn mandaattia on olla siellä missä etsitään jotain enempää kuin pokaalit ja palkintorahat, kunnia ja maine, joiden kantaminen pitemmän päälle lienee varsin raskasta. Elämä voitonhuumassa useimmiten kestää vain pienen hetken. Hetket tuovat usein muassaan kateuden ja keinojen kaihtamattomuuden. Yksinäisyyden. Huonon oman tunnonkin. Jotain aivan muuta kuin voittoa hakemaan lähtiessä haluttiin saavuttaa. Uskoisin tuon kaiken olevan eräänä ehtona hetkelle jolloin katse voi nousta ohi ihmismielen itseriittoisuuden. ”Olen särkynyt…” Nämä ajatukset johtolankanani olen ottanut kiitollisuudella vastaan tämän työn, toimia ikään kuin Ison Pääohjaajan apulaisena, jonkinlaisena koordinaattorina matkalla Tangolaulajan tarinassa. Kiitollisena jokaiselle näyttelijäryhmän jäsenelle, musiikin taltioneelle Veli Hakalalle ja Sanna Ågrenille, koko porukalle. Olin onnellinen Armi Ahovaaran suostuessa tuomaan loistavan puvustajan ammattitaitonsa yhteiselle matkallemme. ”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä kuin lammaslauma paimentansa vailla” (Matt. 9:36)

Henkilöluettelo

Käsikirjoitus: Jaakko Pihlajamäki

Ohjaus : Timo Kankainen

Harri Hanka: Risto-Pekka Alhainen

Elina Hanka: Elina Toivonen

Eikka tuomi: Kimmo Rantanen

Niina: Taina Nummijärvi

Amanda: Tarja Mustalammi

Niilo Puusti: Tarmo Kalmari

Saara: Minna Aho

Tauno, Ile Vainio: Jukka Laaksonen

Toimittajat: Heidi Poikonen, Petri Portti, Jaakko Vähämäki

Baarimikko, presidentti: Tarmo Kalmari

Presidentin rouva: Minna Aho

Nainen: Terhi Katila

Seurakuntalaisia/tangokansaa: Tarja Mustalammi, Terhi Katila, Tarmo Kalmari, Roosa Pajunen, Veera Pajunen, Heidi Poikonen, Petri Portti, Jaakko Vähämäki

Laulujen sovitukset: Sanna Ågren

Jouset,haitari,piano: Sanna Ågren

Äänitys, Basso: Veli Hakala

Lyömäsoittimet: Mikko Mäki-Jyllilä

Kitara: Miikka Koskinen

Laulu: Pauliina Happonen, Anniina Ylinen

Taustalaulu: Leena Saunane, Sanna Ågren

Puvustus: Armi Ahovaara

Äänet: Rauno Liukkonen, Juho Jaatine

Valot: Teemu Koskinen

Studiokuvat: Jussi Metsäpelto

Tuotanto: Maiju Vainionpää ja Leena Ylimäki

Kategoriat
Näytelmät

Rakkaus tulessa 2013

Kymmenes näytelmä. Esitetty v. 2013.

Käsikirjoitus: Tytti Issakainen

Ohjaus: Timo Kankainen

Sävellykset: Heini Kataja-Kantola

SUOMEN KANTAESITYS

”Rakkaus tulessa” on kirjailija Tytti Issakaisen kirjoittama näytelmä Isonkyrön kirkkoherra Lars Stenbäckin elämästä.

Lauri Stenbäckin kilvoittelu runoilijalahjansa sekä uskonnollisen vakaumuksen kanssa on ollut Hänen noustuaan herännäisyyden johtohahmoksi ennen 1800-luvun puoliväliä tapahtui eräs merkittävimmistä yhteentörmäyksistä kulttuurin ja kristinuskon välillä. Johan Ludvig Runeberg otti kärkevästi kantaa mm. Stenbäckin edustamaan pietistiseen uskonsuuntaan. Väittelyllä oli tuohon aikaan suuri uskonnollinen ja yhteiskunnallinenkin merkitys.Myös Elias Lönnrot oli ilmaissut julkisesti samankaltaisia tuntemuksia kuin J.L.Runeberg. Lauri Stenbäck koki nämä kannanotot hyökkäyksinä omaa persoonaansa ja vakaumustaan vastaan. Ne jättivät arvovaltaisten henkilöiden lausumina sisäiset arvet Laurin elämään. Lapsuuden ulkoiset arvet, ensin päälle kaatuneesta kiehuvasta vedestä, myöhemmin isorokosta, revittiin aikuisuudessa kuvainnollisesti rikki, kun Vaasan palossa tuhoutuivat kaikki hänen kirjansa. Tuon ajan myrskyisässä yliopistoelämässä Stenbäck tutustui Närpiön kirkkoherran poikaan Johan Jakob Östringiin. Miehet olivat kumpikin oman tiensä kulkijoita, etsijöitä nuoruuden kipujen keskellä. Stenbäckin ja Östringin välille kehkeytyi poikkeuksellisen syvä ystävyys, joka päättyi kuitenkin lyhyeen Östringin kuoltua tuberkuloosiin vain 25-vuotiaana. Jälleen Lauri koki elämäänsä polttavan kosketuksen. Stenbäck ei koskaan toipunut tämän ystävyyden menetyksestä.

Tytti Issakainen (s.1949) on näytelmissään käsitellyt kansallisen historiamme arpia. Issakainen palauttaa ilmiöitä juurilleen ja auttaa nykysukupolvea eri taustoista lähteneiden prosessien ymmärtämisessä mahdollistaen asioiden sovinnollisen käsittelyn. Kristillisen teatteriyhdistyksen harrastajanäyttelijät nostavat Rakkaus tulessa -näytelmän toteuttajina esiin palasen kulttuuri- historiaamme ja haluavat palvella yleisöä, jotta voitaisiin ymmärtää, mitä tulinen taistelu merkitsi pohjalaisen herännäisjohtohahmon, Lauri Stenbäckin elämänkaaressa.

Timo Kankainen (s.1946 ) on tehnyt mittavan työn näyttelijänä Suomen teatteritaiteessa. Hän on ohjannut myös useita runoteoksia. ”Rakkaus tulessa” on Kankaisen toinen ohjaus Kristilliselle teatteriyhdistykselle. ”Isä Camillo ja Peppone” näytelmää esitettiin Seinäjoella 2010 ja 2011.

Ilmajoen kanttori Heini Kataja-Kantola on säveltänyt kantaesitykseen neljä Stenbäckin runoa. Körttikuorolaiset osallistuvat osaltaan näytelmän toteuttamiseen.

KÄSIKIRJOITUS: Tytti Issakainen
OHJAUS: Timo Kankainen
SÄVELLYKSET: Heini Kataja-Kantola

NÄYTTELIJÄT:
STENBÄCK, Lauri Stenbäck: Kimmo Rantanen
LAURI, nuorena ylioppilaana:Ali Ahovaara
LASSE, Lauri Stenbäckin ääni:Erik Mende
JANNE, isoveli, ääni:Jaakko Seppä
EBBA, Stenbäck Laurin puoliso:Marja Mäkelä
EBBA, nuorena/JENNY:Kristiina Karhu
JAKKKUS, Stenbäc:Alexander Aasa
ÄITI, Laurin äiti, ääni:Henna Jousmäki
ISÄ, Laurin isä, ääni:Jaakko Pihlajamäki
CHARLOTTA, nuorena:Heidi Poikonen /Anniina Nieminen
CHARLOTTA, aikuisena:Henna Jousmäki
LAURA, pienenä:Sini Poikonen /Elina Lehtinen
LAURA, aikuisena:Anni Siikaniemi
JANNE, Laurin veli ylioppilaana:Jaakko Seppä
PROFESSORI:Jaakko Pihlajamäki
RUNEBERG, Johan Ludvig:Samuli Koskela/Jukka Laaksonen
FREDRIKA, ed.puoliso:Heli Villikka
YLIOPPILAS:Alexander Aasa
YLIOPPILAS:Jaakko Vähämäki
VON ESSEN, Laurin ystävä:Teemu Vola
ÖSTRING, Johan J. Laurin sydänystävä:Petri Portti
VARTIOSOTILAS:Mikko Jouppi
TOHTORI, ääni:Mikko Jouppi
KOULUPOIKIA:Erik Mende
Alexander Aasa
Jaakko Vähämäki
Sini Poikonen /Elina Lehtinen
KUISKAAJA:Mirjami Rantanen
LAVASTUS:Karmo Mende
VALOT:Teemu Koskinen
ÄÄNET:Rauno Liukkonen
PUVUSTUS:Aili Ahero
MASKEERAUS:Liina Kuuksman
TARPEISTO:Aili Ahero, Minna Aho

KÖRTTIKUORO:
Anneli Nyrhinen
Minna Kurunsaari
Aino Yli-Sirniö
Annikki Peltonen
Markus Ristimäki
Mikko Hautala
Olavi Viitala
Hannu Kuoppala
Heikki Koivisto

Ohjaajan assistentti: Marja Mäkelä
Lipunmyynti/talous:Helinä Jouppi
Tuotanto: Helinä Jouppi, Marja Mäkelä

Kategoriat
Näytelmät

Isä Camillo ja Peppone 2010

Kymmenes näytelmä – esitetty loka-marraskuussa 2010

Isä Camillo ja Peppone on italialaiskirjailija Giovanni Guareschin romaaneihin perustuva näytelmä, jossa keskushamoina on kommunistipormestari Pepponen ja sanavalmis kiistakumppani isä Camillo.

Näytelmä sijoittuu Italiaan, pieneen Boscaccion kylään aikana, jona ei vielä aakkosia tunnettu muualla, kuin sivistyneissä kaupungeissa. Täällä isä Camillo, tämä hurskas kirkkoherra yrittää parhaansa mukaan paimentaa laumaansa, taiteillen politiikan ja Kristuksen oppien välimaastossa. Syvällä Italian tasangoilla sijaitseva kylä on oma pieni maailmansa, missä voi tapahtua sellaista, mitä muualla ei satu. Tapahtumien keskipisteessä kyläläiset etsivät myös omia päämääriään ja sisäistä rauhaansa. Vajavaisten ihmisten yritykset löytää sisäinen rauha ovat monesti vilpittömiäkin ja tuovat tapahtumiin humoristisia piirteitä.

”Jos papit loukkaantuvat Isä Camillon takia, niin he saavat minun puolestani iskeä kynttilänjalan murskaksi kallooni; jos taas kommunistit suuttuvat Pepponen takia niin, katkaiskoot he vaikka seipään selkääni; mutta jos joku närkästyy Kristuksen puheesta,niin sille en voi mitään.

Tarinoissani ei puhu tavallinen Kristus, vaan minun Kristukseni, joka on minun omantuntoni ääni, mimun henkilökohtainen mielipiteeni, asia, jota ajan. Siksi sanonkin: ”Kukin toimikoon puolestaan, Jumala toimii kaikkien puolesta.”

Giovanni Guareschi

Käsikirjoitus: Giovanni Guareschi
Suomennos: Anja Samooja
Ohjaus: Timo Kankainen

Lavastus: Karmo Mende
Pukusuunnittelu: Aili Ahero
Puvustajat: Virpi Harju, Sari Pöytälaakso
Valot: Teemu Koskinen
Musiikkitehosteiden sovitus: Tapio Parkkinen
Äänet: Timo Ristilä, Jyrki Oksaharju
Äänentoisto: Rauno Liukkonen
Laulujen harjoittaminen: Anne Pihlajamäki
Tarpeiston hoito: Eija-Tuulikki Toikka
Kuiskaaja: Mirjami Rantanen
Meikkaaja: Anastasia Stelmak

Tuottaja / Käsiohjelma: Laura Jaakkola
Tuottaja / Liput: Milla Impola
Talous / Järjestely: Helinä Jouppi
Painatus: Offset Tekari
Kuvat: Laura Jaakkola, Sami Perälä
Musiikki: Garibaldin marssi, Virsi 338, Virsi 515

Näyttelijät:
Kristuksen ääni: Mikko Jouppi
Kirkkoherra Isä Camillo: Kimmo Rantanen
Pormestari Peppone Giuseppe Bottazzi: Jaakko Pihlajamäki
Bianca, hänen vaimonsa: Anne Pihlajamäki
Giuseppina-rouva, opettajatar: Anna-Liisa Tiensuu
Giacomino, lukkari: Jukka-Pekka Laaksonen
Piispa: Matti Kristola
Filotti, tilanomistaja: Esa Perttu
Gina, hänen tyttärensä: Elina Toivonen
Mariolino Ciro: Kimmo Tihveräinen
Brusco, propagandapäällikkö: Jussi-Pekka Kurikka
Smilzo, johtohenkilö: Marja ”Molla” Mäkelä
Barchini, kirjanpainaja: Helinä Jouppi
Biondo: Matti Kuivalainen
Binella, erotuomari: Matti Kristola
Vääpeli: Mikko Jouppi
Santarmi: Anni Siikaniemi
Pikku Filotti: Janetta Pöytälaakso
Vanha eukko: Anne Pihlajamäki
Stuntit: Virpi Perälä, Sami Perälä

Kategoriat
Näytelmät

Viimeiset kiusaukset 2007-2009

Kahdeksas näytelmä, esitetty vv. 2007 – 2009

Kristillinen teatteriyhdistys ry. (KRISTY) tuo näyttämölle Lauri Kokkosen klassikon Viimeiset kiusaukset. Samalla Kristy juhlii 10-vuotista historiaansa. Kristyn tavaramerkkinä on aina ollut vahvan sanoman sävyttämät tarinat, joita ovat katsoneet jo tuhannet tyytyväiset katsojat. Tälläkin kertaa sanottavaa riittää. Viimeiset kiusaukset kuvaa herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen kamppailua kuoleman kanssa. Se näyttää suuren miehen pienuuden. Samalla se osoittaa rakkauden tien, jossa voi vapautua varjojensa piinoista. Elämän ja kuoleman välissä syntyy armo. Viimeiset kiusaukset lupaa suuria tunteita suurien kysymyksien äärellä.

Se liikuttaa. Se herättää. Se kyseenalaistaa. Se vahvistaa. Näyttämöllä nähdään Kristyn perustajajäseniä, joiden rinnalle on löytynyt myös uusia lahjakkaita näyttelijöitä. Ohjaajan puikkoa on heiluttanut Kimmo Kovanen. Yksi hänen aikaisemmista töistään sai kunniamaininnan Harrastajateatterikesässä 2007.

Käsikirjoitus Lauri Kokkonen.
Ohjaus Kimmo Kovanen
Lavastus Kimmo Kovanen
Lavastuksen toteutus Ari Haapoja ja Kimmo Rantanen
Puvustus ja sen toteutus Virpi Harju ja Liinamaria Kalliovalkama (juhlapuvut)
Valot: Teemu Koskinen
Musiikki: Työryhmä
Viulu: Sami Perälä
Virret: Sinuhun turvaan Jumala, Soi virteni kiitosta Herran

Tarpeisto: Työryhmä
Käsiohjelma ja juliste Mertsi Kantonen / Ahaa-mainos Oy
Tuottajat: Helinä Jouppi ja Anna-Liisa Tiensuu

Näyttelijät:
Vanha Paavo: Jaakko Pihlajamäki
Nuori Paavo: Kimmo Rantanen
Riitta: Johanna Kovanen
Juhana: Ville-Eemeli Kovanen, Mikko-Oskari Kovanen, Kimmo Kovanen
Anna-Loviisa: Anne Pihlajamäki
Seppä: Rauno Loikkanen
Albertiina: Maaria Koivula-Talkkari
Kylän nainen, Hienostorouva, Paavon tytär Liisa: Virpi Harju
Kylän nainen, Hienostorouva, Paavon tytär Riitta: Heli Villikka
Kylän mies, Hienostomies, Riitan mies Aatu: Sami Perälä
Kylän nainen, Hienostorouva, Körttinainen: Elina Kalliovalkama
Kylän nainen, Körttinainen: Minna Peltonen

Kategoriat
Näytelmät

Muukalainen – Ruutin kirja 2006

Seitsemäs näytelmä, esitetty vuonna 2006

Ohjaaja: ”Näytelmää voidaan pitää Kristyn historian suurimpana ponnistuksena. Se on vaatinut kaikilta hurjaa paneutumista. Koskettavassa ja kiinnostavassa esityksessä on lauluja, tansseja ja tempperamenttia.”

Rakenne on välähdyksellinen. Se voisi olla matka-albumi – sarja herkullisimpia otoksia matkasta Ukrainasta Israeliin. Tunnelmat vaihtuvat hetkessä surusta iloon ja vihasta riemuun. Matka suureen unelmaan on kivikkoinen.Ruutin kirja osoittaa, ettei vaikeuksien edessä kannata luovuttaa
Muukalainen löytää paikkansa yhteisössä ja tiensä kotiin. Ruut on vierasmaalainen ja kristitty, eikä suinkaan tervetullut. Ruut kuitenkin hyväksyy Noomin kansan elämäntavan. Nöyryys ja mukautuvaisuus sekä hänen Noomille osoittamansa käytännön rakkaus raivaavat hänelle tien juutalaiseen yhteisöön ja kibbutsin esimiehen Boaksen vaimoksi.

Ote kritiikistä:

Ilkka: ”Tänä päivänä jolloin uskonnot taistelevat herruudesta ja muuttovirrat liikkuvat valtioiden ja maanosien välillä, tämä Jaakko Pihlajamäen näytelmä on hyvin ajankohtainen.”

* Ruut on Ukrainan juutalaisen miehen leski. Juutalaiset on päätetty karkottaa Ukrainasta. Ilman ehtoja Ruut lähtee – myös leskeksi jääneen anoppinsa Noomin turvaksi Israeliin.

Pihlajamäki on paneutunut juutalaisuuteen. Hän etsii tilanteita, joissa kristinusko ja juutalaisuus törmäävät. Syy on se, etteivät juutalaiset tunnusta Jeesusta Messiaaksi.

Ohjaaja on saanut koko ryhmän toimimaan innostuksella ja antaumuksella. Roolihahmot olivat eläviä ja tuntevia:

”Kun ryhmä tuottaa esityksen käsikirjoituksesta lähtien omasta takaa, on työlle toivotettava menestystä.”

Asiaan vihkiytymättömälle esitys avasi uusia oivalluksia juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Ruutin kirja sai tähän aikaan sopivan ja ymmärrettävän tulkinnan.

Yleisöpalautetta:

  • Siitä pulppusi ilo, olin haltioissani.
  • Ruutin kertoma evankeliumi aivan itketti.
  • Se oli niin rehellistä ja koristelematonta.
  • Näytelmässä oli myös huumoria – sitä oli helppo katsoa.
  • Elin mukana musiikissa ja tanssissa – israelilaisuudessa.
  • Pidimme vaimoni kanssa esityksestä, vaikka emme mahtuneet kuin käytävälle.
  • Pari viikkoa sitten olin lehtimajanjuhlilla. Ilo ja ylistys olivat tuoreessa muistissa. Oli helppo yhtyä näyttelijöiden vilpittömään iloon.
  • Musiikin ja tanssin ilo näkyi varsinkin Anne Pihlajamäessä ja Nava Ahossa.
  • Näytelmään pääsi hyvin sisälle. Se oli hyvin kirjoitettu. Nykypäivän ja Ruutin symbioosi oli upea.
  • Maahanmuuttovirkailija kuvasi hyvin suhtautumista maahanmuuttajiin. Katsoja ymmärsi, millaista on tulla vieraaseen maahan ja kulttuuriin.
  • Oli hyvää huumoria. Näytelmä kosketti ilon kautta. Noomiin ja Ruutiin oli helppo samaistua.
  • Roolityöt koskettivat rehellisyydellään.”

Toista esitysvuotta jäivät kaipaamaan sekä suuri yleisö, että monet näyttelijät, mutta käytännön seikat eivät sitä mahdollistaneet.

Käsikirjoitus: Jaakko Pihlajamäki
Ohjaus ja visuaalinen ilme: Kimmo Kovanen
Musiikin ohjaus: Anne Pihlajamäki ja Pekka Väätäinen
Tanssien ohjaus: Nava Aho ja Anne Pihlajamäki
Valot: Teemu Koskinen
Tuotanto: Päivi Saloranta ja Marja Mäkelä
Painotuotteet ja graafinen suunnittelu: Mertsi Kantonen

Näyttelijät
Ruut, Noomin ukrainalainen miniä: Anne Pihlajamäki
Boas, kibbutsin johtaja: Jukka Laaksonen
Noomi, Israeliin palaava juutalaisnainen: Anna-Liisa Tiensuu
Orpa, Noomin toinen ukrainalainen miniä: Tarja Suoverinaho
Moshe, maahanmuuttovirkailija: Tuukka Autio
Yakov, ortodoksijuutalainen: Jaakko Pihlajamäki
Rabbi: Rauno Loikkanen
David: työnjohtaja kibbutsilla Niko Kujala
Kaaleb, mies kibbutsilla: Kimmo Rantanen

Laulajat, tanssijat, kansa
Nava Aho
Päivi Ala-Lahti
Kaarina Hietanen
Helinä Jouppi
Inkeri Mikkolanaho
Marianne Hankkio
Elina Kalliovalkama
Sami Perälä
Aila Timonen
Niilo Timonen

Muusikot
piano Kersti Lamp
klarinetti Janna Rantanen
klarinetti Jemmi Rantanen
harjoituksissa myös mukana
piano Aina-Leena Pihlajamäki
klarinetti Aili Pihlajamäki
klarinetti Pekka Väätäinen

Kuvat: Timo Saloranta
Käsiohjelman kansilehti: Mertsi Kantonen

Kategoriat
Näytelmät

Maailman loppuun asti 2004

Kuudes näytelmä – esitetty vuonna 2004

Raamattua lukeneet tietävät, että olemme jo sangen pitkällä lopun ajoissa. Pakottava tarve – ”taas muistuttaa meille tästä” – synnytti tämän raamatun teksteihin perustuvan näytelmän. Massiivisten tapahtumien sijaan Kimmo Kovanen halusi tuoda esiin yksilön näissä tapahtumissa. Osansa voi valita ja valitsematta jättäminenkin on valinta.

Kysymykset ovat vaikeita:

Kuka on oikea kristitty? Kuka on Jumala? Kuka on peto? Mikä on pedon merkki? Kenellä on valta?
Neljän naiskohtalon kautta kerromme kristillisen seurakunnan syntyvaiheista: Eeva ja Tyyra, Fiia ja Laura edustavat Efeson, Tyatiran, Filadelfian ja Laodikean seurakuntia. He ovat myös vertauskuvia erilaisista kristityistä.

Otteita kritiikeistä:

Etelä-Pohjanmaa ja Ilkka:”Maailman loppuun asti” toimii ja rakentuu Anna-Liisa Tiensuun ja Johanna Kovasen vahvan läsnäolon ja näyttelijätyön varaan.

Esityksen tunnelma on vahvan symbolistinen ja monikerroksinen. Valoilla ja musiikilla luodaan niin turmelusta kuin taivaan iloa.

Lopun taivaskohtauksen saippuakuplat kuvasivat herkästi ja tehokkaasti viattomuutta ja puhtautta.

”Kristinuskon perussanoma tulee vahvasti esiin”
”Peto ja hänen merkkinsä esitellään”
”Näytelmä on kaunis ja älykkäästi julistava”

Kimmo Kovasen tulkinta ilmestyskirjan pedosta muodostuu koko nykyisestä järjestelmästämme. Se näyttäytyy tekemällä ensin paljon hyvää.

”Teksti on niukkaa ja sanottava löytyy esittämisen kautta”
”Teksti on ihmeen rehellistä ja osoittaa: Uskovat, tarkastelkaa ensin itseänne”
”Maailman loppuun asti” on ehdottomasti taiteellisin produktio ryhmän jalat maasta ponnistavassa toiminnassa.
”Se on voimakasta ilmaisua, kärjistyksiä ja symboliikkaa, valoa, varjoja, ääntä ja liikettä”
”Naiset jakavat itsensä kahteen rooliin. Meissä kaikissa asuu hyvä ja paha. Usein emme edes itse huomaa kumpi vetää”
”Enkelihahmot olivat salaperäisiä – avaruudellisia”
”Ilmaisu oli harkittua, pidäkkeellistä”

Sari Jokelin on harkinnut huolella tematiikan ja osunut koreografiassa esitystä tukevaan liikeilmaisuun.
* Esityksen tekninen osuus palvelee tasavertaisena taiteellista ilmaisua.
* Erikoisesti valoilla saadaan yliluonnollisia kuvia ja tunnelmia.
* Kristy tekee teatteria vakavasti ja kunnianhimoisesti.

Näkökulma on aina selkeä, mutta ei tyrkyttävä. Tuloksena on laadukasta ja taiteellisesti haastavaa teatteria, joka käsittelee ihmisen peruskysymyksiä.

Kun ryhmällä on sanottavaa, ja se sanotaan hyvin, on tulos vaikuttavaa harrastajateatteria.

Sol Deo Gloria!

Käsikirjoitus ja ohjaus: Kimmo Kovanen
Lavastus ja puvustus: Onerva Krasko
Koreografia: Sari Jokelin
Valot: Hessu Laaksonen, Teemu Koskinen, Antti Vuotila
Tarpeisto: Marja Mäkelä
Pukujen valmistus: Raili Järvenpää
Lavasteiden rakennus: Kai Hirvelä, Kimmo Kovanen, Marja Mäkelä
Musiikin valinta: Kimmo Kovanen
Tehosteet: Hessu Laaksonen, Seppo Saranpää
Miksaus: Seppo Saranpää
Äänentoisto esityksissä: Markku Paavola

Henkilöt:
Fiia, Laura Anna-Liisa Tiensuu
Eeva, Tyyra Johanna Kovanen
Enkelit: Marja Mäkelä, Päivi Saloranta

Kategoriat
Näytelmät

Pimeän läpi 2002-2003

Viides näytelmä – esitetty vuosina 2002 – 2003

Ohjaaja: ”näytelmä pohjautuu helluntaiseurakunnan Pastori Markku Tuppuraisen kipeään ja värikkääseen elämään. Näytelmä on matka ihmisen sieluun ja se kertoo mitä ihmisen sisällä voi tapahtua, kun elämä muuttuu.

”Pimeän läpi” on kipeä kannanotto nykynuorison pahoinvointiin. Tiedostusvälineet täyttyvät tästä huolesta. Tulevaisuus kuitenkin kasvaa nuorista. He tarvitsevat toivoa, ja se on Jumalassa. Teimme tutkimusmatkaa outoon ja pelottavaan, järisyttävään maailmaan.Kuitenkin samat
tarpeet, ihmisyys, rakkauden nälkä ja Jumalan ikävä meissä kaikissa asuu – niin kadun nuorissa kuin seurakuntalaisissakin. – Ja muutos on mahdollinen!”

Otteita kritiikistä:

Ilkka: Seinäjoen teatteritarjonnassa esitys puolustaa paikkaansa, ja on kannanotto tärkeään aiheeseen. Ohjaajat kehittyvät hyvään suuntaan. Esitys ottaa käyttöön elokuvakerronnan tekniikan piirteitä, mutta antaa etusijan näyttelijän kyvyille vetää yleisö esityksen imuun. Esitys puhuu Suoraan. Siinä on tehokkaita ja raskailtakin tuntuvia kohtauksia. – Lavasteet, valot ja äänet toimivat esityksen hyväksi laadukkaasti. Mukaan on saatu mielenkiintoisia, hyviä näyttelijöitä. Rankat kokemukset käydään lapi sortumatta liioitteluun. Mutta on vaikea uskoa, etta käänne Kuren uuteen elämään voisi tapahtua yhden pelastusarmeijalaisen käynnin perusteella. Toivoisin, että lopun uskoontulo olisi voitu kertoa yhtä tehokkaasti ja tunteisiin vetoavasti kuin alun huumeisiin sortuminen. Teatterin tarina vaikuttaa ja herättää ajattelemaan.”Pimeän läpi” on vakavasti otettava, ajankohtainen, ravisteleva puheenvuoro. ”

Yleisöpalaute: ”Näytelmä on mustavalkoinen kuvaus elämän mahdottomuudesta, mutta myös mahdollisuudesta. Se koskettaa, puhuttelee ja antaa toivon. – Näyttelijöiden suoritukset ovat vahvoja ja pelottavan uskottavia. Näytelmä ei ole uskonnollista aivopesua, vaan totta tamän päivän yhteiskunnassa. Se antaa kasvot tarinoille joita lehdissä kauhistelemme. Esitys toimii peilinä tilanteille joissa elämme.

Kiitos: Kristylle ja Markku Tuppuraiselle kun annoit elämäsi kipeyden toisille jaettavaksi – mutta saimme myös valtavan toivon – elämä voi muuttua olosuhteista ja koetusta huolimatta. ”

Perustuu Markku ”Kure” Tuppuraisen elämäntarinaan.

Käsikirjoitus: Kimmo Kovanen
Ohjaus: Kimmo ja Johanna Kovanen
Lavasteet: Anni Siikaniemi ja Kai Hirvelä
Valot: Teemu Koskinen
Äänet ja musiikki: Michael Truelight (Tigre Wood & A.J.)
Äänentoisto esityksissä: Mauri Luoma

Näyttelijät

Kure: Kai Hirvelä
Kuren äiti: Kaisu Ristilä (ja Johanna Kovanen)
Kuren isä: Jaakko Pihlajamäki
Rassi: Hannu Mäenpää
Juvonen: Jukka Laaksonen
Kikka Riikka Puolijoki
Susa: Sari Mustajärvi
Naapurin rouva, Saarnaaja: Marja Mäkelä
Opettaja, Poliisi: Anni Siikaniemi
vartija, poliisi, mies kadulla: Heikki Karvonen

Kadun kansaa

Heikki Karvonen
Jukka Laaksonen
Sari Mustajärvi
Hannu Mäenpää
Marja Mäkelä
Jaakko Pihlamamäki
Riikka Puolijoki
Kaisu Ristilä
Anni Siikaniemi

Kategoriat
Näytelmät

Rakkaani on punainen ja valkoinen 2002-2003

Neljäs näytelmä – esitetty vuosina 2002 – 2003

”Olen niin moninaisten-asioiden ja murheiden taakoittama, että huolehdin jo kesäkuussa siitä, ”millä rahalla joululahjat ostetaan… Murehdin sitä, pääseekö kohta syntyvä kolmas lapsenlapseni lääketieteelliseen … ”

Tätä turhaa murehtimista, kipeitä ihmissuhteita ja vaikeita tilanteita kävimme läpi Tapio Nousiaisen ja Anni Korpelan runojen kautta – kuitenkin vapauteen kasvaen: ”Kaukaa sinua hain – lähellä olet.”
Se vapaus, Rauha ja ilo löytyvät ihan oikeasti Jeesuksessa. Laulut olivat Osittain Kirsi Kankaan ja Niina Mäntyahon säveltämiä.

Ohjaaja Raija Ahinko teki rohkean ratkaisun: runojen säkeistöt lomittuivat toisten runojen kanssa. Kuitenkin jokainen kantoi Oman kokonaisuutensa. Istuimme yleisön joukossa – kukaan ei tiennyt miltä suunnalta seuraava ääni kuuluu. Vasta lopussa ”Armolaulu” keräsi meidät alttarille.

Esityksiä oli siten 21. Kävimme Ev.Lut.kirkoissa erityisesti ristikirkoissa sekä helluntai- ja vapaaseurakunnissa.

Yleisöpalaute oli rohkaisevaa:
”Murheiden ja huolien painamille runot toivat rauhaa ja lohdutusta.”
”Syvimmin liikutti lippujen symboloima ilo ja riemu hyväksytyksi tulemisesta Jumalan edessä, keskellä oman erilaisuuden, vierauden ja outouden kokemusta.”

Tarvitsemme Tällaisia tilaisuuksia. Emme siis nytkään turhaan vaivaa nähneet.

Rakkaani on punainen ja valkoinen tekijät:

Teksti: Anneli Tiilikka (koottu Tapio Nousiaisen ja Anni Korpelan runoista)
Ohjaus: Raija Ahinko

Esiintyjät:
Piano ja huilu: Kirsi Kangas
Kantele: Sini Lahdenmäki, (Annukka Murtonen)
Runot: Marianne Hankkio

Kaarina Harju (Kirsi Hohenthal)
Helinä Jouppi (Anne Pihlajamäki)
Katja Kalstela
Päivi Kaminen, (Ruut Halonen)
Nina Mäntyaho
Kaisu Ristilä
Anna-Liisa Tiensuu
Kaisu Olli
Anneli Tiilikka