Kategoriat
Näytelmät

Tulossa Aleksis Kiven Lea syksyllä 2021

Kristy tuo näyttämölle Aleksis Kiven näytelmän  ”Lea” Timo Kankaisen dramatisoimana. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen näytelmä ja sen ilmaisu on kiinnostava ja värikäs. Näytelmässä on kerrottu kuvitteellisesti tullimies Sakkeuksen tarina, johon liittyy hänen tyttärensä Lean kohtalo ja toiminta.

Ohjaaja: Timo Kankainen
Lea: Kati Laaksoharju
Sakeus: Kimmo Rantanen
Joas: Petri Portti
Aram: Tarmo Kalmari
Ruben: Jaakko Pihlajamäki
Nuori mies: Mikael Uusitalo
Rakel: Anni Siikaniemi
Ester: Elina Koski
Judith: Roosa Mustikkamaa
Mirjam: Anni Vehkaoja
Hannah: Katriina Sahlberg

Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Jaakko Pihlajamäki – Vuosi Pepponena

Takana on kymmenen kuukauden työ, pari sataa harjoitustuntia, kahdeksan esitystä. Edessä vielä kolme esitystä ja näillä näkymin se on sitten siinä. Projekti ”Isä Camillo ja Peppone” menee ainakin lepoon, jos ei siirry kokonaan muistojen joukkoon.

Kun harrastajateatteri tekee näytelmän, siihen liittyy aina iso sitoutuminen. Meidän on oltava sitoutuneet siihen joukkoon, joka näytelmän tekee. Yhdenkin lenkin pettäminen johtaa siihen, että kaikkien muiden työ valuu hukkaan.

Kun uskova lähtee evankeliumin työhön, johon kokee saaneensa kutsun, siihen liittyy niin ikään iso sitoutuminen. Ei Jumalan kutsusta voi hypätä pois ensimmäisten väsymisten tai pettymysten kohdatessa, vaan kutsumustietoisuus saa aikaan sisäisen pakon jatkaa katse kiinnitettynä Herraan Jeesukseen.

Kristillisen Teatteriyhdistyksen näytelmissä toteutuu kumpikin näistä sitoutumisista. Siksi otamme sekä harjoituksemme että esityksemme aina hyvin tosissamme. Jokaisen kokoontumisen alussa tiimimme yhtyy rukoukseen, jossa pyydämme Jumalan läsnäoloa ja johdatusta. Itse näyttelijän työn tahdomme tehdä niin hyvin kuin vain osaamme, Jumalan kunniaksi.

Jo melkein vuosi sitten piti luvata, että jos vaan hengissä ollaan, mikään inhimillinen ei estä olemasta näyttämöllä lokakuun 24 päivä ja sen jälkeen vielä kymmenen kertaa. Työmäärä, jonka lupauduimme tekemään näytelmän valmistamiseksi, on ollut jopa suurempi kuin ammattiteatterin. Me joudumme viidellä harjoituksella nimittäin opettelemaan sen, minkä ammattilainen omaksuu yhdellä kerralla,Itselleni kristillinen teatteri on ollut osa hengellistä tehtävääni jo 14 vuotta. Kaikki alkoi Vapaakirkon kesäjuhlilta 1996. Camillo on kuudes näytelmä, jossa näyttelen. Vaikka näytteleminen vaatii aika paljon aikaa ja sen myötä monia muita tekemisiä joutuu karsimaan, kyllä se on myös palkitsevaa. Niillä ihmisillä, joiden kanssa saa näytelmän tehdä, on iso merkitys sille, että näytteleminen innostaa. Näyttämöllä on pakko luottaa toiseen ja tarvittaessa myös auttaa toista, jos tälle vaikka sattuu black out, muistikatkos. Oma onnistuminen on kiinni näyttelijätoverin onnistumisesta. Paine, joka niin harjoituksissa kuin esityksissäkin on, tuo ihmisestä esille sellaista todellista luonteen särmää, joka muuten saattaisi jäädä näkemättä. Kun Jeesus lupaa uskovalle satakertaisesti veljiä ja siskoja, niin näytelmätiimissä nämä veljeydet ja siskoudet ovat aika todellisia.Toki ekstraplussaa itselleni on se, että näyttelemisessä olen Anneni kanssa löytänyt yhteisen taideharrastuksen. Minulla on ollut ikuinen trauma epämusikaalisuudestani, joka on estänyt sillä alalla yhteisen tekemisen, mutta näyttelemisessä olemme enemmän samalla viivalla.

Toinen tärkeä kokemus näyttelemisessä on oman itsensä täydellinen unohtaminen. Jo keskittymisvaiheessa ja erityisesti näyttämöllä unohtuu kokonaan, että kuka minä olen, mikä minä olen, missä minä olen. Näyttämöllä on kokonaan siinä näytelmän roolissa, on vain näyttämö ja kanssanäyttelijät. Yleisökin katoaa; näyttämön valot aika tehokkaasti rajaavat ajatukset vain näyttämölle.

Kolmas hyvä kokemus on se, kun aistii, että näytelmä upposi katsojiin. Jos vielä näytelmämme synnyttää jotain hengellistä pohdintaa yleisössä, ei todellakaan koe uhranneensa aikaansa harjoituksiin ja esityksiin turhan takia.

Nyt kun Camillo sulkeutuu ja Pepponen rooli jää tukan mustan värin haalistuessa vain hyväksi kokemukseksi, tuntuu vähän haikealta, mutta myös helpottavalta. Aikaa riittää taas ehkä vähän muuhunkin. Mutta sen tietää, että kun teatterimme Kristy taas löytää uuden näytelmän ja rooleja ruvetaan jakamaan, taas alkaa elää ajatus, että löytyisiköhän sieltä joku tehtävä minullekin.

Jaakko Pihlajamäki

Toveri pormestari Peppone

Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Seppo Heinola – Sananvapauden puolesta

Upeaa teatteria

Matkani Seinäjoen Wanhalle Teatterille, nykyiselle Nuorisokeskukselle, sunnuntaina 24.10. ei ollut turha. Sain yhdessä täpötäyden katsomon kanssa jakaa varsin riemukkaan ja upean teatterielämyksen.

Seinäjoen Kristillisen Teatteriyhdistyksen Nuorisokeskuksella esittämä Timo Kankaisen ohjaama Isä Camillo ja Peppone oli vauhdikas, rytmikäs, hauska ja oivaltaen ohjattu ja näytelty.

Joukkokohtaukset olivat täysin ammattilaista tasoa, ellei välillä ylikin, ja monet koomiset dialogit toimivat hyvin: erityisesti nuorenparin riitely ja rakkaus oli hykerryttävän hauska, ja isä Camillon naama venyi riemastuttavaan virneeseen. Oivana vastaparina hänelle oli kommunisti Peppone.

Kaikki osaset toimivat ja harrastajateatterin yleisimmät kuopat: hitaus, kankeus ja epäluontevuus ylihypättiin komeasti.

Kiitos koko hyvin yhteennäyttelevälle ryhmälle ja onnea tulevillekin esityksille. Kiitos myös Seinäjoen kaupunginteatterille sykähdyttävästä Laitakaupungin Ladyistä.

Seppo Heinola
TAMPERE

Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Kimmo Rantanen – Arvoisa yleisö!

Kristy on valmistanut Teille nyt yhdeksännen näytelmänsä. Kuten produktioitamme yleensä, on tätäkin valmisteltu rukoillen. Olemme kokeneet moninaista siunausta (ja joskus vastustakin) matkalla, johon jokainen näytelmän valmistamiseen vaikuttanut on saanut osallistua. Isä Camillo ja Peppone – näytelmän sanomassa on inhimillisyyttä, joka samalla paljastaa pari tärkeää seikkaa. Ensiksi: Vilpittömyys ja avoimuus Jumalan edessä on ihmisen ainoa mahdollisuus. Samalla paljastuu evankeliumin tosiasia. Kun Isä katsoo meitä Jeesuksen kautta, olemme vapaita. Toiseksi: Jumalan siunaus ja Jeesuksen rakkaus kestävät ihmisten omien yritysten ja erehdysten aiheuttamat vahingotkin. Isä Camillo osoittautuu melkoiseksi itsensä puolustajaksi ja tekojensa selittelijäksi siitä huolimatta, että tietää Jumalan kuitenkin puuttuvan hänen toimiinsa. Camillo ymmärtää omien vaiheidensa kautta merkittävän periaatteen: Ihmisen elämällä on merkitystä, kun hän kokee olevansa lähimmäiselleen tarpeellinen. Niin – silloinhan ihminen on Jumalan käytössä.

Nautinnollista teatterielämystä!

Kimmo Rantanen, Kristy ry:n puheenjohtaja

Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Timo Kankainen – Työn keskeltä

Joulukuussa 2009 kiitin KRISTY:n hallitusta ja sen Grand Old Ladya, Anna-Liisa Tiensuuta luottamuksesta, kutsusta yhteiselle matkalle talvesta syksyyn Giovanni Guareshin mestarillisen komedian mukana.

Luettuani tuolloin näytelmän uskoin sen sisällön olevan jokaisen inhimillisen olennon vuoropuhelua Jumalansa kanssa. Vuoropuhelua oikean ja väärän erottamiseksi toisistaan. Kukin oman kokemusmaailmansa kautta.

Tämän joulukuussa alkaneen matkan jälkeen, nyt lokakuun 24 päivä 2010 olen edelleen vakuuttunut asiasta.

Tämä upea ja ahkera harrastajateatteriryhmä on työskennellyt uskomattoman sitkeästi talven ja kevään kesäkuun loppuun, sekä elo- syys- ja lokakuun voidaksemme saattaa nautittavaksenne tämän näytelmän. Arjen leipätöiden päätyttyä, päivä päivän ja viikko viikon jälkeen ryhmän jäsenet ovat kiiruhtaneet aluksi talven lumilla Törnävän koulun ruokasaliin harjoituksiin. Myöhemmin sitten Nuopparille, joka on valtavan innoituksen kapasiteetilla kuormattu, useiden harrastelijaryhmien tuottaessa täällä esityksiään yleisölle nautittaviksi. Minun on tunnustettava, että olen imenyt näyttelijöiden allakoista jokaisen mahdollisen tyhjän tilan, saadaksemme tämän 18 roolihahmoa käsittävän näytelmän tarjoiltavaksi Teille arvoisa yleisömme.

Nöyryys työskennellä yhteisellä – Jumalan sanan asialla – on ollut tässä ryhmässä koskettavaa.

Näytelmä on syntynyt työn keskeltä. Isä Camillo ja Peppone- tarina valmistui sodan raunioiden henkisestä ja hengellisestä uudelleenraivauksen maisemasta 1947. Aloittaessamme harjoitukset emme tienneet esiintymistilan edessä olevasta remontista. Elokuulla, palatessamme viimeistelyharjoituksiin Nuopparille, saimme taustaääneksi remonttisvengin. Aivan kuin johdatusta on tällä kertaa KRISTY:n näytelmävalinnan sisältö; Nuopparin raivaus uusittuun kuosiin kaupunkilaisten ja maakunnan väestön henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Luoja on melkoinen dramaturgi tehdessään näytelmää isompia käsikirjoituksia.

Minulle kenties isoin lupaus ISÄ CAMILLO JA PEPPONE – tarinassa on huumorintajuinen ja ymmärtävä Jeesus. Hänellä on kyky asettua jokaisen ihmisen puolelle. Kyky tietää, tuntea ja vaistota kokonaisuus. Kyky olla mukaan ottava ei pois sulkeva. Tässä asiassahan me ihmispolot olemme hyvin vajavaisia. Tässä näytelmässä jokaisella ihmisellä, papillakin, joka hänkin on vain ihminen, on oikeus olla erehtyväinen, kyselevä ja joka päivä Jumalan uudestaan kohtaava, samantasoisesti paimennettaviensa kanssa. Näin hänellä on myös mahdollisuus kohdata paimennettavansa ”silmien” tasolta.” Ei ylhäältä päin asennoituvana. Asettua Jumalan eteen tasavertaisena seurakuntalaistensa kanssa.

Päivän vain ja hetken kerrallansa…….

Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Jaakko Pihlajamäki – Näytelmä Lauri Stenbäckistä

Kristillinen Teatteriyhdistys, jonka näyttelijänä olen ollut nyt jo 15 vuoden ajan, on keväästä asti harjoitellut näytelmää ”Rakkaus tulessa”. Se kertoo 1800-luvulla vaikuttaneesta Lauri Stenbäckistä. Näytelmän on kirjoittanut kirjailija Tytti Issakainen. Esityksemme ohjaa Timo Kankainen, jonka kanssa teatterimme toteutti myös edellisen Isä Camillo –produktionsa. Ensi-ilta on helmikuussa, Runebergin päivänä. Taas vaan piti minunkin mukaan päästä. Tämä on urani seitsemäs näytelmä.

Täytyy tunnustaa, että Stenbäckistä tiesin hyvin vähän ennen tätä hanketta. Koulun kirkkohistoriassa hän oli varmaan ollut esillä herännäisyyteen liittyvänä nimenä, mutta sellaisena hän jäi Paavo Ruotsalaisen ja Niilo Kustaa Malmbergin varjoon.

Stenbäck syntyi Kuortaneella 1811 ja kuoli Isossakyrössä 1870. Hän oli pappi ja runoilija. Runokokoelma ”Dikter” yksi Suomen kirjallisuushistorian tärkeitä teoksia. Stenbäck teki kaksi väitöskirjaa: Ensimmäinen oli teologinen, mutta se hylättiin arkkipiispa Melartinin vaatimuksesta. Syynä ei ollut sen tieteellinen taso, vaan se, että Stenbäckille ei haluttu avata mahdollisuutta päästä opettamaan tulevia pappeja. Toiseen väitöskirjan Stenbäck kirjoitti myöhemmin kasvatustieteen alalta ja hän olikin sitten lyhyen aikaa kasvatustieteen professorina.1855 Stenbäck tuli Isonkyrön kirkkoherraksi.

Stenbäck joutui vaikeuksiin sivistyneistön ja papiston parissa, koska hän oli omaksunut pietistisen käsityksen uskon opista. Pietismiä voisi tällainen kyseiseen liikkeeseen jotenkin itsekin lukeutuva kuvailla siten, että kristinuskon asiat otetaan tosissaan. Pietismi korostaa jokaisen henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä, kilvoitusta ja parannuksentekoa.

Pietismi ei ollut Stenbäckille itsellensäkään helppo asia, sillä sen vuoksi runoilija ja Jumalan palvelija joutuivat hänessä törmäyskurssille. Tästä ristiriidasta ”Rakkaus tulessa” –näytelmä ottaa draamallisen voimansa.

Minulla on tässä näytelmässä pienehkö rooli, jos sitä mittaa näyttämöllä olon määrällä. Tarinan kannalta se on toki tärkeä ja antaa kyllä myös näyttelemishaastetta aivan riittävästi, koska ne hetket, mitä näyttämöllä olen, minussa pitäisi olla sellaista voimaa ja auktoriteettia, että nousen hallitsemaan näytelmän tapahtumia.

Kun on kahdessa edellisessä näytelmässä ollut isossa roolissa, sopeutuminen siihen, että nyt toiset hoitavat päätehtävät, ei tunnetasolla ollutkaan minulle ihan mutkatonta. Järki sanoo, että nykyiseen elämäntilanteeseeni pienempi rooli sopii erinomaisesti. Mutta jonkunlainen kateus nousee mieleen, kun muut harjoittelevat ja itse on vain kotona tai muissa riennoissa. Nöyryyttä tämä opettaa ja ehkä sinänsä auttaa jotenkin kasvamaan myös näyttelijänä.

Tiimimme on nyt aika erilainen kuin aikaisemmin: paljon nuoria näyttelijöitä. Sen olen jo harjoituksissa nähnyt, että päärooleissa olevat saavuttavat ilmaisussaan tason, jota pelkästään sitä teatterista kiinnostuneen kannattaa tulla katsomaan. Kun sitten vielä tähän lisätään eriomainen käsikirjoitus ja ohjaus, onkin koossa paketti, joka katsomiskokemuksena kilpailee menestyksekkäästi minkä tahansa ensi kevään näytäntökaudella Seinäjoella esitettävän näytelmän kanssa.

Jaakko Pihlajamäki

konkariharrastaja

Kategoriat
Ajankohtaista

Kristy tuo näyttämölle Aleksis Kiven näytelmän ”Lea”

Kristy tuo näyttämölle Aleksis Kiven näytelmän  ”Lea” Timo Kankaisen dramatisoimana. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen näytelmä ja sen ilmaisu on kiinnostava ja värikäs. Näytelmässä on kerrottu kuvitteellisesti tullimies Sakkeuksen tarina, johon liittyy hänen tyttärensä Lean kohtalo ja toiminta.

KORONATILANTEEN TÄHDEN LEAN NÄYTÖKSET SIIRTYVÄT SYKSYYN 2021. PAHOITTELUMME. TOIVOMME MAHDOLLISIMMAN MONEN HALUKKAAN PÄÄSEVÄN KATSOMAAN NÄYTELMÄMME TURVALLISEMMISSA OLOSUHTEISSA. PYSYTHÄN KUULOLLA JA RUKOUKSISSA. KIITOS!

Kategoriat
Näytelmät

Luther 2017

Kahdestoista näytelmä, Ensi-ilta 31.10.2017

Kuopion piispa Jari Jolkkonen on todennut ”Martti Luther ja hänen perintönsä ovat kristikunnan yhteistä omaisuutta. Reformaation merkkivuosi haastaa suomalaisia pohtimaan, mistä luterilaisessa uskonpuhdistuksessa oli kysymys ja mikä on sen pysyvä merkitys nyt ja tulevaisuudessa.”

Me Kristyläiset haluamme liittyä tähän merkkivuoden yhteiseen pohdiskeluun valmistamalla teesien naulaamisen merkkipäivänä 31.10.2017 ensi-iltaan valmistuvan Harri Raittiin kirjoittaman ja allekirjoittaneen Kristylle sovittaman näytelmän LUTHER.
Tämän esityksen kautta Kristy on osaltaan mukana reformaatiota juhlistavassa maailmanlaajuisessa tapahtumassa.

”Vastakkainasettelusta yhteyteen”

Vuonna 2013 luterilaisten ja katolilaisten julkaiseman yhteisen asiakirjan mukaan katolilaiset iloitsevat yhdessä luterilaisten kanssa siitä, että uskonpuhdistus asetti ilosanoman Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa kirkon julistuksen ja toiminnan keskipisteeksi. Luterilaiset puolestaan ilmaisevat surunsa siitä, että reformaatio johti kirkon näkyvän ykseyden särkymiseen, mikä ei ollut kenenkään tarkoitus. Siksi riemuvuoden sijasta puhutaan nöyremmin merkkivuodesta.”
Voimme olla vakuuttuneita, että Martti Lutherin kuuluisimman virren ”Jumala ompi linnamme” laulavan sydämen tunteiden riemu, lohtu usko ja armon runsaus täyttävät kirkot holvistoineen kuluvana vuonna ympäri maailman. Virsi soi sydämen tasolla täyteläisempänä ja runsaampana kuin konsaan ennen. Myös Seinäjoen Nuorisotalon holvit vahvistetaan ja valetaan syksyllä tämän jylhän virren sanomalla ja sävelillä lähes kahdenkymmenen näyttelijän ja kuorolaisen matkalla erääseen historialliseen tapahtumaan.

Parikymmentä henkilöä näyttämöllä.

Välillä oman isänsäkin hyväksyntää tavoitellen Luther kamppailee syvissä synnintunnoissa kohdaten lopulta tornikokemuksensa riemussa Jumalan täydellisen armon, lohdun ja pelastusvarmuuden. Karheasti, mutta vilpittömästi Jumalan armollisuutta etsivää Martti Lutheria näyttelee Tarmo Kalmari. Kuluvana vuonna Kalmari näyttäytyy pääosassa Pariisin elokuvajuhlille valitussa , Tomi Saarijärven ohjaamassa elokuvassa Hukkakaurat.

Luther näytelmässä ovat mukana myös mm. Anni Siikaniemi, Elina Kalliovalkama, Maiju Vainionpää, Risto-Pekka Alhainen, Jaakko Pihlajamäki, Kimmo Rantanen, Petri Portti, Timo Kankainen, Mikko Jouppi, Hannu Malkamäki. Kristyn näyttelijäkunnan olen oppinut tuntemaan hyvinkin ”ekumeenisena” sillä näyttelijäkunta koostuu monen kirkkokunnan jäsenistä. Koen LUTHER- näytelmän asettuvan seurueen hengelliseen pyrkimykseen löytää ja tutustua toinen toisemme toisistamme huolimatta. Kristyläiset haluavat lähestyä yleisöään Jumalan armoon ja Jeesuksen uhrilahjaan luottaen.

Ohjaaja Timo Kankainen

(Lähteet Jari Jolkkonen: REFORMAATION tarina 2017)

Näyttelijät

Martti Luther: Tarmo Kalmari

Katariina von Bora: Maiju Vainonpää

Johannes Bugenhagen: Risto-Pekka Alhainen

Walburga Bugenhagen: Anni Siikaniemi

Lucas Cranach: Hannu Malkamäki

Barbara Brengebier: Elina Kalliovalkama

Paavi: Jaakko Pihlajamäki

Pyhä Pietari: Mikko Jouppi

Munkkiveli Frans: Petri Portti

Munkki Tetzel: Kimmo Rantanen

Johannes Eck, Keisari Kaarle V: Timo Kankainen

Kuorolaisia: Maija Haapakoski, Katariina Saarela, Tuula Koskimies-Hautaniemi, Katriina Sahlberg, Eija-Tuulikki Toikka

Kategoriat
Näytelmät

Tangolaulaja 2015

Yhdestoista näytelmä – Esitetty vuonna 2015

Tervetuloa Kristyn vaihtoehtoiseen tangofinaaliin. La Cunbarcitan ja Tulisuudelman sävelten maailmaan. Yli kaksikymmentä vuotta, aluksi urheilutalolla sittemmin Seinäjoen Areenalla on valittu tangokuninkaallisia. Kaupunkimme on kasvanut television kautta valtakunnalliseksi tangokaupungiksi. Rock kaupungin status Seinäjoella on ollut jo vuosikymmenet. Nyt tangofinaalin tutut sävelet täyttävät myös nuorisokeskuksen, joka saa oman tangokuninkaallisensa Niilo Puustin.

Kristyläisen Pihlajamäen Jaakon fiktiivinen tangolaulaja on kuitenkin häviäjän, Harri Hangan tarina. Kristyn mandaattia on olla siellä missä etsitään jotain enempää kuin pokaalit ja palkintorahat, kunnia ja maine, joiden kantaminen pitemmän päälle lienee varsin raskasta. Elämä voitonhuumassa useimmiten kestää vain pienen hetken. Hetket tuovat usein muassaan kateuden ja keinojen kaihtamattomuuden. Yksinäisyyden. Huonon oman tunnonkin. Jotain aivan muuta kuin voittoa hakemaan lähtiessä haluttiin saavuttaa. Uskoisin tuon kaiken olevan eräänä ehtona hetkelle jolloin katse voi nousta ohi ihmismielen itseriittoisuuden. ”Olen särkynyt…” Nämä ajatukset johtolankanani olen ottanut kiitollisuudella vastaan tämän työn, toimia ikään kuin Ison Pääohjaajan apulaisena, jonkinlaisena koordinaattorina matkalla Tangolaulajan tarinassa. Kiitollisena jokaiselle näyttelijäryhmän jäsenelle, musiikin taltioneelle Veli Hakalalle ja Sanna Ågrenille, koko porukalle. Olin onnellinen Armi Ahovaaran suostuessa tuomaan loistavan puvustajan ammattitaitonsa yhteiselle matkallemme. ”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä kuin lammaslauma paimentansa vailla” (Matt. 9:36)

Henkilöluettelo

Käsikirjoitus: Jaakko Pihlajamäki

Ohjaus : Timo Kankainen

Harri Hanka: Risto-Pekka Alhainen

Elina Hanka: Elina Toivonen

Eikka tuomi: Kimmo Rantanen

Niina: Taina Nummijärvi

Amanda: Tarja Mustalammi

Niilo Puusti: Tarmo Kalmari

Saara: Minna Aho

Tauno, Ile Vainio: Jukka Laaksonen

Toimittajat: Heidi Poikonen, Petri Portti, Jaakko Vähämäki

Baarimikko, presidentti: Tarmo Kalmari

Presidentin rouva: Minna Aho

Nainen: Terhi Katila

Seurakuntalaisia/tangokansaa: Tarja Mustalammi, Terhi Katila, Tarmo Kalmari, Roosa Pajunen, Veera Pajunen, Heidi Poikonen, Petri Portti, Jaakko Vähämäki

Laulujen sovitukset: Sanna Ågren

Jouset,haitari,piano: Sanna Ågren

Äänitys, Basso: Veli Hakala

Lyömäsoittimet: Mikko Mäki-Jyllilä

Kitara: Miikka Koskinen

Laulu: Pauliina Happonen, Anniina Ylinen

Taustalaulu: Leena Saunane, Sanna Ågren

Puvustus: Armi Ahovaara

Äänet: Rauno Liukkonen, Juho Jaatine

Valot: Teemu Koskinen

Studiokuvat: Jussi Metsäpelto

Tuotanto: Maiju Vainionpää ja Leena Ylimäki

Kategoriat
Näytelmät

Rakkaus tulessa 2013

Kymmenes näytelmä. Esitetty v. 2013.

Käsikirjoitus: Tytti Issakainen

Ohjaus: Timo Kankainen

Sävellykset: Heini Kataja-Kantola

SUOMEN KANTAESITYS

”Rakkaus tulessa” on kirjailija Tytti Issakaisen kirjoittama näytelmä Isonkyrön kirkkoherra Lars Stenbäckin elämästä.

Lauri Stenbäckin kilvoittelu runoilijalahjansa sekä uskonnollisen vakaumuksen kanssa on ollut Hänen noustuaan herännäisyyden johtohahmoksi ennen 1800-luvun puoliväliä tapahtui eräs merkittävimmistä yhteentörmäyksistä kulttuurin ja kristinuskon välillä. Johan Ludvig Runeberg otti kärkevästi kantaa mm. Stenbäckin edustamaan pietistiseen uskonsuuntaan. Väittelyllä oli tuohon aikaan suuri uskonnollinen ja yhteiskunnallinenkin merkitys.Myös Elias Lönnrot oli ilmaissut julkisesti samankaltaisia tuntemuksia kuin J.L.Runeberg. Lauri Stenbäck koki nämä kannanotot hyökkäyksinä omaa persoonaansa ja vakaumustaan vastaan. Ne jättivät arvovaltaisten henkilöiden lausumina sisäiset arvet Laurin elämään. Lapsuuden ulkoiset arvet, ensin päälle kaatuneesta kiehuvasta vedestä, myöhemmin isorokosta, revittiin aikuisuudessa kuvainnollisesti rikki, kun Vaasan palossa tuhoutuivat kaikki hänen kirjansa. Tuon ajan myrskyisässä yliopistoelämässä Stenbäck tutustui Närpiön kirkkoherran poikaan Johan Jakob Östringiin. Miehet olivat kumpikin oman tiensä kulkijoita, etsijöitä nuoruuden kipujen keskellä. Stenbäckin ja Östringin välille kehkeytyi poikkeuksellisen syvä ystävyys, joka päättyi kuitenkin lyhyeen Östringin kuoltua tuberkuloosiin vain 25-vuotiaana. Jälleen Lauri koki elämäänsä polttavan kosketuksen. Stenbäck ei koskaan toipunut tämän ystävyyden menetyksestä.

Tytti Issakainen (s.1949) on näytelmissään käsitellyt kansallisen historiamme arpia. Issakainen palauttaa ilmiöitä juurilleen ja auttaa nykysukupolvea eri taustoista lähteneiden prosessien ymmärtämisessä mahdollistaen asioiden sovinnollisen käsittelyn. Kristillisen teatteriyhdistyksen harrastajanäyttelijät nostavat Rakkaus tulessa -näytelmän toteuttajina esiin palasen kulttuuri- historiaamme ja haluavat palvella yleisöä, jotta voitaisiin ymmärtää, mitä tulinen taistelu merkitsi pohjalaisen herännäisjohtohahmon, Lauri Stenbäckin elämänkaaressa.

Timo Kankainen (s.1946 ) on tehnyt mittavan työn näyttelijänä Suomen teatteritaiteessa. Hän on ohjannut myös useita runoteoksia. ”Rakkaus tulessa” on Kankaisen toinen ohjaus Kristilliselle teatteriyhdistykselle. ”Isä Camillo ja Peppone” näytelmää esitettiin Seinäjoella 2010 ja 2011.

Ilmajoen kanttori Heini Kataja-Kantola on säveltänyt kantaesitykseen neljä Stenbäckin runoa. Körttikuorolaiset osallistuvat osaltaan näytelmän toteuttamiseen.

KÄSIKIRJOITUS: Tytti Issakainen
OHJAUS: Timo Kankainen
SÄVELLYKSET: Heini Kataja-Kantola

NÄYTTELIJÄT:
STENBÄCK, Lauri Stenbäck: Kimmo Rantanen
LAURI, nuorena ylioppilaana:Ali Ahovaara
LASSE, Lauri Stenbäckin ääni:Erik Mende
JANNE, isoveli, ääni:Jaakko Seppä
EBBA, Stenbäck Laurin puoliso:Marja Mäkelä
EBBA, nuorena/JENNY:Kristiina Karhu
JAKKKUS, Stenbäc:Alexander Aasa
ÄITI, Laurin äiti, ääni:Henna Jousmäki
ISÄ, Laurin isä, ääni:Jaakko Pihlajamäki
CHARLOTTA, nuorena:Heidi Poikonen /Anniina Nieminen
CHARLOTTA, aikuisena:Henna Jousmäki
LAURA, pienenä:Sini Poikonen /Elina Lehtinen
LAURA, aikuisena:Anni Siikaniemi
JANNE, Laurin veli ylioppilaana:Jaakko Seppä
PROFESSORI:Jaakko Pihlajamäki
RUNEBERG, Johan Ludvig:Samuli Koskela/Jukka Laaksonen
FREDRIKA, ed.puoliso:Heli Villikka
YLIOPPILAS:Alexander Aasa
YLIOPPILAS:Jaakko Vähämäki
VON ESSEN, Laurin ystävä:Teemu Vola
ÖSTRING, Johan J. Laurin sydänystävä:Petri Portti
VARTIOSOTILAS:Mikko Jouppi
TOHTORI, ääni:Mikko Jouppi
KOULUPOIKIA:Erik Mende
Alexander Aasa
Jaakko Vähämäki
Sini Poikonen /Elina Lehtinen
KUISKAAJA:Mirjami Rantanen
LAVASTUS:Karmo Mende
VALOT:Teemu Koskinen
ÄÄNET:Rauno Liukkonen
PUVUSTUS:Aili Ahero
MASKEERAUS:Liina Kuuksman
TARPEISTO:Aili Ahero, Minna Aho

KÖRTTIKUORO:
Anneli Nyrhinen
Minna Kurunsaari
Aino Yli-Sirniö
Annikki Peltonen
Markus Ristimäki
Mikko Hautala
Olavi Viitala
Hannu Kuoppala
Heikki Koivisto

Ohjaajan assistentti: Marja Mäkelä
Lipunmyynti/talous:Helinä Jouppi
Tuotanto: Helinä Jouppi, Marja Mäkelä