Kategoriat
Lehtiartikkelit ja arvostelut

Jaakko Pihlajamäki – Näytelmä Lauri Stenbäckistä

Kristillinen Teatteriyhdistys, jonka näyttelijänä olen ollut nyt jo 15 vuoden ajan, on keväästä asti harjoitellut näytelmää ”Rakkaus tulessa”. Se kertoo 1800-luvulla vaikuttaneesta Lauri Stenbäckistä. Näytelmän on kirjoittanut kirjailija Tytti Issakainen. Esityksemme ohjaa Timo Kankainen, jonka kanssa teatterimme toteutti myös edellisen Isä Camillo –produktionsa. Ensi-ilta on helmikuussa, Runebergin päivänä. Taas vaan piti minunkin mukaan päästä. Tämä on urani seitsemäs näytelmä.

Täytyy tunnustaa, että Stenbäckistä tiesin hyvin vähän ennen tätä hanketta. Koulun kirkkohistoriassa hän oli varmaan ollut esillä herännäisyyteen liittyvänä nimenä, mutta sellaisena hän jäi Paavo Ruotsalaisen ja Niilo Kustaa Malmbergin varjoon.

Stenbäck syntyi Kuortaneella 1811 ja kuoli Isossakyrössä 1870. Hän oli pappi ja runoilija. Runokokoelma ”Dikter” yksi Suomen kirjallisuushistorian tärkeitä teoksia. Stenbäck teki kaksi väitöskirjaa: Ensimmäinen oli teologinen, mutta se hylättiin arkkipiispa Melartinin vaatimuksesta. Syynä ei ollut sen tieteellinen taso, vaan se, että Stenbäckille ei haluttu avata mahdollisuutta päästä opettamaan tulevia pappeja. Toiseen väitöskirjan Stenbäck kirjoitti myöhemmin kasvatustieteen alalta ja hän olikin sitten lyhyen aikaa kasvatustieteen professorina.1855 Stenbäck tuli Isonkyrön kirkkoherraksi.

Stenbäck joutui vaikeuksiin sivistyneistön ja papiston parissa, koska hän oli omaksunut pietistisen käsityksen uskon opista. Pietismiä voisi tällainen kyseiseen liikkeeseen jotenkin itsekin lukeutuva kuvailla siten, että kristinuskon asiat otetaan tosissaan. Pietismi korostaa jokaisen henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä, kilvoitusta ja parannuksentekoa.

Pietismi ei ollut Stenbäckille itsellensäkään helppo asia, sillä sen vuoksi runoilija ja Jumalan palvelija joutuivat hänessä törmäyskurssille. Tästä ristiriidasta ”Rakkaus tulessa” –näytelmä ottaa draamallisen voimansa.

Minulla on tässä näytelmässä pienehkö rooli, jos sitä mittaa näyttämöllä olon määrällä. Tarinan kannalta se on toki tärkeä ja antaa kyllä myös näyttelemishaastetta aivan riittävästi, koska ne hetket, mitä näyttämöllä olen, minussa pitäisi olla sellaista voimaa ja auktoriteettia, että nousen hallitsemaan näytelmän tapahtumia.

Kun on kahdessa edellisessä näytelmässä ollut isossa roolissa, sopeutuminen siihen, että nyt toiset hoitavat päätehtävät, ei tunnetasolla ollutkaan minulle ihan mutkatonta. Järki sanoo, että nykyiseen elämäntilanteeseeni pienempi rooli sopii erinomaisesti. Mutta jonkunlainen kateus nousee mieleen, kun muut harjoittelevat ja itse on vain kotona tai muissa riennoissa. Nöyryyttä tämä opettaa ja ehkä sinänsä auttaa jotenkin kasvamaan myös näyttelijänä.

Tiimimme on nyt aika erilainen kuin aikaisemmin: paljon nuoria näyttelijöitä. Sen olen jo harjoituksissa nähnyt, että päärooleissa olevat saavuttavat ilmaisussaan tason, jota pelkästään sitä teatterista kiinnostuneen kannattaa tulla katsomaan. Kun sitten vielä tähän lisätään eriomainen käsikirjoitus ja ohjaus, onkin koossa paketti, joka katsomiskokemuksena kilpailee menestyksekkäästi minkä tahansa ensi kevään näytäntökaudella Seinäjoella esitettävän näytelmän kanssa.

Jaakko Pihlajamäki

konkariharrastaja