Timo Kankainen

 

TYÖN KESKELTÄ

Joulukuussa 2009 kiitin KRISTY:n hallitusta ja sen Grand Old Ladya, Anna-Liisa Tiensuuta luottamuksesta, kutsusta yhteiselle matkalle talvesta syksyyn Giovanni Guareshin mestarillisen komedian mukana.

Luettuani tuolloin näytelmän uskoin sen sisällön olevan jokaisen inhimillisen olennon vuoropuhelua Jumalansa kanssa. Vuoropuhelua oikean ja väärän erottamiseksi toisistaan. Kukin oman kokemusmaailmansa kautta.

Tämän joulukuussa alkaneen matkan jälkeen, nyt lokakuun 24 päivä 2010 olen edelleen vakuuttunut asiasta.

Tämä upea ja ahkera harrastajateatteriryhmä on työskennellyt uskomattoman sitkeästi talven ja kevään kesäkuun loppuun, sekä elo- syys- ja lokakuun voidaksemme saattaa nautittavaksenne tämän näytelmän. Arjen leipätöiden päätyttyä, päivä päivän ja viikko viikon jälkeen ryhmän jäsenet ovat kiiruhtaneet aluksi talven lumilla Törnävän koulun ruokasaliin harjoituksiin. Myöhemmin sitten Nuopparille, joka on valtavan innoituksen kapasiteetilla kuormattu, useiden harrastelijaryhmien tuottaessa täällä esityksiään yleisölle nautittaviksi. Minun on tunnustettava, että olen imenyt näyttelijöiden allakoista jokaisen mahdollisen tyhjän tilan, saadaksemme tämän 18 roolihahmoa käsittävän näytelmän tarjoiltavaksi Teille arvoisa yleisömme.

Nöyryys työskennellä yhteisellä – Jumalan sanan asialla – on ollut tässä ryhmässä koskettavaa.

Näytelmä on syntynyt työn keskeltä. Isä Camillo ja Peppone- tarina valmistui sodan raunioiden henkisestä ja hengellisestä uudelleenraivauksen maisemasta 1947. Aloittaessamme harjoitukset emme tienneet esiintymistilan edessä olevasta remontista. Elokuulla, palatessamme viimeistelyharjoituksiin Nuopparille, saimme taustaääneksi remonttisvengin. Aivan kuin johdatusta on tällä kertaa KRISTY:n näytelmävalinnan sisältö; Nuopparin raivaus uusittuun kuosiin kaupunkilaisten ja maakunnan väestön henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Luoja on melkoinen dramaturgi tehdessään näytelmää isompia käsikirjoituksia.

Minulle kenties isoin lupaus ISÄ CAMILLO JA PEPPONE – tarinassa on huumorintajuinen ja ymmärtävä Jeesus. Hänellä on kyky asettua jokaisen ihmisen puolelle. Kyky tietää, tuntea ja vaistota kokonaisuus. Kyky olla mukaan ottava ei pois sulkeva. Tässä asiassahan me ihmispolot olemme hyvin vajavaisia. Tässä näytelmässä jokaisella ihmisellä, papillakin, joka hänkin on vain ihminen, on oikeus olla erehtyväinen, kyselevä ja joka päivä Jumalan uudestaan kohtaava, samantasoisesti paimennettaviensa kanssa. Näin hänellä on myös mahdollisuus kohdata paimennettavansa ”silmien” tasolta.” Ei ylhäältä päin asennoituvana. Asettua Jumalan eteen tasavertaisena seurakuntalaistensa kanssa.

Päivän vain ja hetken kerrallansa…….