Kuudes näytelmä – esitetty vuonna 2004
Raamattua lukeneet tietävät, että olemme jo sangen pitkällä lopun ajoissa. Pakottava tarve – ”taas muistuttaa meille tästä” – synnytti tämän raamatun teksteihin perustuvan näytelmän. Massiivisten tapahtumien sijaan Kimmo Kovanen halusi tuoda esiin yksilön näissä tapahtumissa. Osansa voi valita ja valitsematta jättäminenkin on valinta.
Kysymykset ovat vaikeita:
Kuka on oikea kristitty? Kuka on Jumala? Kuka on peto? Mikä on pedon merkki? Kenellä on valta?
Neljän naiskohtalon kautta kerromme kristillisen seurakunnan syntyvaiheista: Eeva ja Tyyra, Fiia ja Laura edustavat Efeson, Tyatiran, Filadelfian ja Laodikean seurakuntia. He ovat myös vertauskuvia erilaisista kristityistä.
Otteita kritiikeistä:
Etelä-Pohjanmaa ja Ilkka:”Maailman loppuun asti” toimii ja rakentuu Anna-Liisa Tiensuun ja Johanna Kovasen vahvan läsnäolon ja näyttelijätyön varaan.
Esityksen tunnelma on vahvan symbolistinen ja monikerroksinen. Valoilla ja musiikilla luodaan niin turmelusta kuin taivaan iloa.
Lopun taivaskohtauksen saippuakuplat kuvasivat herkästi ja tehokkaasti viattomuutta ja puhtautta.
”Kristinuskon perussanoma tulee vahvasti esiin”
”Peto ja hänen merkkinsä esitellään”
”Näytelmä on kaunis ja älykkäästi julistava”
Kimmo Kovasen tulkinta ilmestyskirjan pedosta muodostuu koko nykyisestä järjestelmästämme. Se näyttäytyy tekemällä ensin paljon hyvää.
”Teksti on niukkaa ja sanottava löytyy esittämisen kautta”
”Teksti on ihmeen rehellistä ja osoittaa: Uskovat, tarkastelkaa ensin itseänne”
”Maailman loppuun asti” on ehdottomasti taiteellisin produktio ryhmän jalat maasta ponnistavassa toiminnassa.
”Se on voimakasta ilmaisua, kärjistyksiä ja symboliikkaa, valoa, varjoja, ääntä ja liikettä”
”Naiset jakavat itsensä kahteen rooliin. Meissä kaikissa asuu hyvä ja paha. Usein emme edes itse huomaa kumpi vetää”
”Enkelihahmot olivat salaperäisiä – avaruudellisia”
”Ilmaisu oli harkittua, pidäkkeellistä”
Sari Jokelin on harkinnut huolella tematiikan ja osunut koreografiassa esitystä tukevaan liikeilmaisuun.
* Esityksen tekninen osuus palvelee tasavertaisena taiteellista ilmaisua.
* Erikoisesti valoilla saadaan yliluonnollisia kuvia ja tunnelmia.
* Kristy tekee teatteria vakavasti ja kunnianhimoisesti.
Näkökulma on aina selkeä, mutta ei tyrkyttävä. Tuloksena on laadukasta ja taiteellisesti haastavaa teatteria, joka käsittelee ihmisen peruskysymyksiä.
Kun ryhmällä on sanottavaa, ja se sanotaan hyvin, on tulos vaikuttavaa harrastajateatteria.
Sol Deo Gloria!
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kimmo Kovanen
Lavastus ja puvustus: Onerva Krasko
Koreografia: Sari Jokelin
Valot: Hessu Laaksonen, Teemu Koskinen, Antti Vuotila
Tarpeisto: Marja Mäkelä
Pukujen valmistus: Raili Järvenpää
Lavasteiden rakennus: Kai Hirvelä, Kimmo Kovanen, Marja Mäkelä
Musiikin valinta: Kimmo Kovanen
Tehosteet: Hessu Laaksonen, Seppo Saranpää
Miksaus: Seppo Saranpää
Äänentoisto esityksissä: Markku Paavola
Henkilöt:
Fiia, Laura Anna-Liisa Tiensuu
Eeva, Tyyra Johanna Kovanen
Enkelit: Marja Mäkelä, Päivi Saloranta